"Kaikista väreistä eniten maailmassa on mustaa.. Ja valkosta ja ruskeeta. Eiku, läpinäkyvää on eniten, koska ilma on läpinäkyvää."
Tämä yksinkertainen, mutta melko filosofinen ajattelu on peräisin noin tarhaikäiseltä tytöltä, jonka kuulin iloisesti juttelevan bussissa äitinsä kanssa. Pikkutytön mietteistä heräsi ajatus: Olisivatpa asiat näin yksinkertaisesti ajateltavissa.
Olemassa on kolme pääväriä: punainen, keltainen ja sininen. Loput värit ovat vain edellämainittujen erilaisia yhdistelmiä, joten musta, ruskea tai valkoinen yksinään ei voi olla eniten esiintyvä väri. Ja eihän läpinäkyvää voi laskea väriksi. Vai voiko sittenkin? Sittenhän läpinäkyvää olisi hurjia määriä. Aloin miettiä, että entä jos tosiaan on olemassa läpinäkyvää? Huomasin, että aloin katsoa ulkona olevia maisemia uudella tavalla. Puut ovat vihreitä ja lumi valkoista, mutta onko niiden edessä jotakin muuta väriä?
Lapsi ajattelee asiat hyvin naiivisti; asiat havaitaan niin kuin ne todellisuudessa ovat, eikä niillä ole välttämättä mitään toista merkitystä. Jos joku itkee, hän on surullinen. Jos joku nauraa, hän on iloinen. Jos jotain asiaa ei näe, se on näkymätön. Jos ihminen ei ole koskaan surullinen ja nauraa koko ajan, miksi se pitäisi viedä lääkäriin? Sehän on iloinen. Naiivi ajattelu on todella piristävää ja hauskaa vaihtelua arjen ajatteluun. Ei tarvitsisi aina pohtia, miksi maailma toimii niin kuin toimii. Ei tarvitsisi analysoida omia ja muiden tekemisiä. Voisi vain olla. Väri on väri sellaisenaan, eikä mikään kappaleen kyky heijastaa valoa. Musta on musta ja valkoinen on valkoinen. Ja läpinäkyvä on tietysti läpinäkyvä koska siitä näkyy läpi.
Jossain vaiheessa lapsen on irtauduttava naiivista ajattelusta, ja alettava ymmärtää maailmaa toisella tavalla. Kaikki ei olekaan niin yksinkertaista. Ehkä ilma koostuu alkuaineista, ja ehkä kaveri näyttää iloiselta mutta voi pahoin. Naapurin poika saattaa kiusata muita, koska hänellä itsellään ei mene hyvin. Maailma tuskin toimisikaan pelkällä naiivilla ajattelulla, sillä monia kiinnostaa, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Ihminen on luonnostaan utelias, ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja sen vallitsevista lainalaisuuksista. Erityisesti lapsilla on tapana tutkia ympäristöä ja ihmisiä hyvin tarkasti, mutta eiväthän he vielä pysty muodostamaan kokonaiskuvaa maailmasta. Heidän näkemyksensä perustuvat havaintoihin. Myöhemmin ihmisen kehittyessä havaintoja osataan tulkita ja niihin osataan suhtutua kriittisesti.
Naiivia ihmistä pidetään helposti typeränä ja tietämättömänä. Eihän se voi ymmärtää. Mutta entä jos ajoittain naiivisti ajattelemalla voisi saada uusia näkökulmia ja vähän lisää ymmärrystä maailmaan? Eivätkös juuri lapset ole kaikista vastaanottavaisempia?

Hienoa pohdiskelua! Mieleeni tuli heti parin vuoden takainen filosofian ainereaalikysymys. Pohdintasi auttaisivat siihen vastaamisessa. Liimaan sen tähän:
VastaaPoistaLudwig Wittgenstein ( 1889-1951) pohtii alla olevassa lainauksessa, kuinka värit ovat olemassa. Olioilla, kuten aineellisilla kappaleilla, katsotaan tavallisesti olevan sekundaarisia ja primaarisia ominaisuuksia.
a) Mitä ovat primaariset ominaisuudet?
b) Mitä tarkoitetaan sekundaarisella ominaisuudella? George Berkeleyn (1685-1753) mukaan kaikki kappaleen ominaisuudet ovat sekundaarisia. Mitä hän tarkoittaa?
c) Mitä Wittgenstein tarkoittaa kysymyksellään?
§207. Jos katselen lasin läpi puhdasta punaista ja se näyttää harmaalta, onko lasi todella antanut värille sen harmauden? Ts.: Vai näyttääkö vain siltä?
Ludwig Wittgenstein: Huomautuksia väreistä (Bemerkungen über die Farben 1977; suom. Heikki Nyman, 1982)
Kappaleen primaariset ominaisuudet voisivat olla esim. ulkonäkö ja sen esiintyvyys, eli tavallaan ominaisuudet jotka näemme paljain silmin? Omat aistimme vaikuttavat paljon ja saattavat valehdella.
VastaaPoistaLuulen että sekundaariset ominaisuudet ovat ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kappaleen ulkoasuun. Esim. väriyhdistelmät ja värien vivahteet, jotka luovat sävyjä.
Uskon, että Wittgenstein haluaa pohtia värien syytä ja sitä, millä tavalla ne esiintyvät meille. Värit ovat todellisuutta aistiharhoista huolimatta, sillä eihän sokea voi nähdä värejä?
Hyviä ajatuksia hieman erilaisesta näkökulmasta. Pidin. (:
VastaaPoista