Moraali edellyttää vapaata tahtoa, sillä jokainen voi itse toimia haluamallaan tavalla. Eri asia onkin, ovatko yksilön toimintatavat yleisesti hyväksyttävissä. Joku voi katsoa varastelun ja tappamisen moraalisesti oikeaksi, mutta yhteisössä häntä pidetään rikollisena ja hänen toimiaan tuomittavana.
Yhteisön vaikutus moraaliin on suuri. Myös kulttuuri muovaa vahvasti moraalia. Esimerkiksi joissain kulttuureissa naisen alistaminen on oikein, kun taas toisessa se on paheksuttavaa. Moraalikäsitys peritään ihmisiltä, jotka osallistuvat kasvatukseen. Ilman sääntöjä ihmisen moraanlintaju ei kehittyisi, eikä hän osaisi toimia oikein. Esimerkkinä tästä voisivat olla susilapset. Susilapset ovat yleensä pienenä luontoon hylättyjä lapsia, jotka ovat ajautuneet osaksi susilaumaa. Lapsi oppii susilaumassa kirjaimellisesti susien tavoille, mm. haukkumaan ja käyttämään kaikkia neljää raajaansa liikkumiseen. Lapsen kehitys häiriintyy, ja esimerkiksi kielen oppiminen on hankalampaa verrattuna normaalin lapsen oppimiseen. Tuskin susilapsella on hajuakaan siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, sillä eiväthän sudet opeta moraalia. Kasvatus ja elinympäristö on siis pääsyy ihmisen moraalintajuun. Voiko moraalia tutkia tieteellisesti? Eihän moraali ole konkreettinen asia, se on jokin idea. Sitä ei voi laskea. Se näkyy käytännössä teoissa ja säännöissä. Onkohan moraali jossain aivojen tietyssä osassa? Pakkohan sen on jostain pitänyt ilmaantua ihmisille. Se on luultavasti kehittynyt samalla, kun kieli ja yhteisöt ovat alkaneet muodostua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti